Natty Dreadhan hoiti minusta kaikki leiviskänsä ihan komeasti. Joka numeroon riitti kunnon jutut nykytuotannon seurannasta historiikkeihin ja Euroopan rootskuvioiden kartoitukseen.
Haastattelut ja varsinkin kuvitukset oli hoidettu pieteetillä. Lopetus oli sääli, mutta minusta toisaalta oli ihan ryhdikäs veto lopettaa mieluummin kuin jäädä kinisemään.
Tuollahan noita numeroita on mulla hyllyssä, niitä kehtaa selailla vastakin. Ja kyllähän noissa tiedotteissa jätettiin joku portti vielä auki: lehti lopettaa "tässä muodossa" ja tekijät pitävät seuraavaksi huilipaussin.
